Elämää Homekoiran silmin

Osallistuimme elokuun lopulla olleeseen kaikille avoimeen tasotestaustilaisuuteen Oulussa. Emme olleet ollut missään Homekoirayrittäjät ry:n tilaisuuksissa tätä ennen ja lähdettiinkin avoimin mielin matkaan. Minulla oli huippuhyvä nuori homekoira mukana, jolta asiakaspalaute löydöistä oli ollut pelkästään positiivista. Rataa oli hieman harjoiteltu, mutta se ei meillä koskaan ole ollut koulutuksessa tärkeällä sijalla. Enemmän ollaankin aina keskitytty kätköjen rakenne-etsintöihin. Ainoa pelkomme etukäteen oli, että tutkittavat tilat eivät oikeasti ole puhtaita. Koiramme on niin paljon töitä tehnyt, että näyttää kyllä takuulla rakenteissa olevat oikeatkin kasvustot. Mutta meille oli jo etukäteen luvattu, että jos näin käy, ne tutkitaan ja selvitetään hyvin.

Ensimmäisen päivän aamuna, aloitettiin rataetsinnällä. Yllätys oli melkoinen, kun huomasin sen olevan ulkona kostealla nurmikolla. Minulle ei koskaan ole tullut mieleenkään harjoitella kosteusvauriohomeiden etsintää ulkona. Kaikki koirilla etsittävät kasvustot elävät toksisina vain sisätiloissa, mielestämme niiden etsinnän harjoitteluakin pitää suorittaa siellä.

Suoritusten jälkeen kävi ilmi, että etsittävänä oli ollut edellisenä päivänä labrasta haettu sädesieni. Hyvässä rehevässä kasvussa oleva kasvusto, jolla oli tarpeeksi ruokaa ja kosteutta maljassa… se ei ollut vielä toksisessa tilassa ollut kiusattu kasvusto. Eli etsimme sädesientä täynnä olevalta nurmikolta (sädesienihän on maaperäbakteeri, jota on ulkona maaperässä luonnontilassa joka paikassa) luonnontilassa olevaa sädesienimaljaa. Toinen etsitty homesuku oli myös edellisenä päivänä haettu labrasta, vastaava tilassa oleva, ja sukuna sen verran harvinainen, mitä kukaan testissä ollut koirakko ei ollut koiralleen opettanut.

Päivän toinen tutkimuskohde oli tyhjillään oleva rivitaloalue, jossa jokainen koirakko etsi omasta asunnostaan kätköt. Kun saavuimme pihaan, alkoivat jo epäilyt heräämään. Rakennukset olivat reilusti yli kolmekymmentä vuotta vanhoja. Kivijaloissa näkyi kosteuden nousema jälkiä kaikissa rakennuksissa, monessa kohtaa julkisivussa näkyi kalkkihärmää keskellä seinääkin. Ikkunan pellityksissä oli sanomista. Kerrottiin, että tietoa yläpohjan ongelmista on, niitä on tutkittu, mutta epäilivät että niille ei ole mitään tehty… mikä myöhemmin varmistui. Kun kävimme tutustumassa yhdessä asunnossa etukäteen, jo ovella vastaan tuli ummehtunut tunkkainen haju. Kaikki pinnat olivat alkuperäiskunnossa. Meille kuitenkin kerrottiin 0-koirien tutkineen ne puhtaiksi, vielä olin toiveikas.

Mutta kun meidän vuoromme tuli, koira näytti katon kauttaaltaan, ikkunan pielen, jossa lastulevyt olivat selvästi turvonneet, ulkopuolella ikkunan pellit hörötti ja vedellä oli selvä reitti sisään. Ulkoseinää vasten olevan kaapin ja ulkoseinän raja oli voimakas näyttö, ulkopuolella tiiliseinässä kalkkihärmä puski samalla kohtaa seinästä läpi. Pahin skenaario oli käynyt toteen, ja homekoiramme vahvisti epäilykseni oikeaksi. Kaiken kruunasi oireet, joita sain matkalla majapaikkaan. Kasvoni olivat tulessa ja iho kirkkaan punainen, perillä makasin sängyllä lamaantuneena kaksi tuntia, tyypilliset homeoireet pahojen keikkakohteidenkin jälkeen. Ei epäilystäkään kohteen kunnosta.

Toisen testipäivän aamuna kerroin testin vetäjille oireiluistani ja kerroin että rivarit eivät oikeasti olleet puhtaita, jos ja kun eivät koiraamme uskoneet. Terveysoireet eivät petä koskaan! Kouluttaja nauroi ja sanoi, että eivät varmaan olekkaan, eihän ne muuten olisi tyhjillään…

Ehkä eniten meitä ihmetytti asiassa se, että samoissa tiloissa vedettiin kaksi päivää homekoirien koulutusleiriä. Eli koirien piti näyttää tiloista ohjaajien laittamat kätköt. Ja koirat palkittiin vain kätköjen näyttämisestä. Kun tilat oli homevaurioituneet, niin koulutuksessa olevat koirat opetettiin ohittamaan ja olemaan välittämättä oikeista rakennevaurioista ja etsimään vain kätköjä sieltä, ja vain kätköistähän koira sai palkinnon. Ja siellä oli 30 tulevaa homekoiraa koulutuksessa…

Toisen päivän testaustilat olivat myös yli kolmekymmentä vuotta vanhassa rakennuksessa. Tilat olivat kuitenkin paremmat kuin edellispäivänä olleet. Yksi kätkö jäi meiltä löytymättä, mutta rakenteissa olevia oikeita vaurioita taas löytyi. Ylänäytöt tasaisin välein käytävältä, ulkoa kun katsoi, joka näyttökohdassa oli ilmastoinnin läpivienti katolla. Yhdessä kohdassa katossa oli selviä ruskeita länttejä. Lattiamerkkaus kahden laatan liitoskohdassa, joka oli liikkunut niin paljon, että muovimatto siltä kohdalta oli rutussa. Yläpohjaa oli epäilty tässäkin rakennuksessa, mutta mitään korjauksia ei oltu tehty (varmistui myöhemmin). Tämänkin päivän jälkeen minulle vakuutettiin, että kaikki koiramme näytöt tutkitaan ja näyttöjen syyt selvitetään.

Kolmannen päivän rakennus oli selvästi parhaassa kunnossa oleva. Siellä olikin tehty isoja remontteja, jotka olivat nähtävästi onnistuneet. Neljän päivän reissussa oleminen näkyi jo koirassa, eikä se ollut enään parhaimmillaan. Iso alue kuitenkin tutkittiin ja yhtä kätköä lukuun ottamatta ne löytyivät, sekä kolme pientä paikallista ylänäyttöä rakennuksen kantavien palkkien edustalta (olimme ylimmässä kerroksessa). Jälleen vakuutettiin, että kaikki syyt selvitetään.

Testin päätteeksi meille pidettiin puhuttelu, että testi on salainen tilaisuus (?) eikä siitä saa puhua eteenpäin missään. Tämä hieman ihmetytti, olihan testiä ollut seuraamassa kaksi toimittajaakin, jotka tekivät siitä lehtiinsä artikkelit. Lisäksi testin kulku on avoimesti kerrottu testistä vastaavan kotisivuilla.

Testitulokset piti tulla syyskuun alussa. Kun tulosten tulo pitkittyi, laitoimme kyselyä ja saimme vastauksen, että vielä koiramme näyttöjä tutkitaan. Kun viisi viikkoa oli kulunut, eikä mitään tietoa ollut tullut, otimme uudelleen yhteyttä. Nyt vastaus oli, että tutkimuksia ei olla tehty, eikä tulla tekemäänkään. Kaikki koiramme näytöt on tulkittu virhenäytöiksi ilman mitään selvityksiä. Ja ylänäytöistä vetäjän kommentti oli, että yläpohjan eristeistä ei ilmanpaineiden takia voi tulla mitään hajuja alas huoneeseen, joten koiran on oltava sen takia väärässä… aivan käsittämättömän amatöörimäisiä kommentteja, tähän tulen vielä palaamaan myöhemmin asiakkaidemme kokemuksiin perustuen. ’Eli ymmärrätte varmaan, että teidän on tultava uusintatesteihin’… No ei ymmärretä! Meille luvattiin ainakin viisi eri kertaa, että koiramme näytöt tutkitaan, kesti järjestäjiltä yli kuukauden saada ilmoitettua (ja silloinkin me otimme yhteyttä heihin päin), että mitään ei olla suunniteltukaan oikeasti tutkia. Olimme valmiit maksamaan liki 1000 euroa testistä, joka ei kertonut muuta kuin sen, että testissä käytetyt 0-koirat eivät näyttäneet selviä vauriokohtia. Lisäksi selvisi, että leirillä koulutetaan tulevia homekoiria ohittamaan oikeat vauriokohdat ja etsimään vain kätköjä.

Summa summarum, jos me haluamme testin tulevaisuudessa läpi, meidän tulee kouluttaa erikseen ’homekoira’, joka on opetettu homeisissa kohteissa etsimään vain ihmisen laittamia kätköjä, ja olemaan välittämättä rakenteissa olevista vaurioista. Tällä hetkellä meillä ei ole yhtään sellaista koiraa, ja meidän moraalimme tuskin tulee antamaan periksi, että sellaista tehtäisiinkään.

Toki ymmärrämme senkin, että jos meidän homekoiramme näytöt olisi tutkittu ja todettu virallisesti oikeiksi, se olisi saattanut jo tasotestatut koirat hyvin hankalaan tilanteeseen. Yhdistyksen olisi oikeasti tarvinnut alkaa miettimään, missä kohtaa ’virallinen’ homekoirakoulutus on mennyt vikaan.

Kaikkeen tähän kokemukseen perustuen, emme enään ihmettele tasotestatun koiranohjaajan kommenttia eräässä lehdessä, jossa hän kommentoi, että homevaurioituneiden rakennusten määrää on Suomessa paljon liioiteltu. Alla olevan linkin artikkelin mukaan tasotestattu homekoira löytää hometta 10-20% tutkituista rakennuksista ( http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/kolme-myytti%C3%A4-homekoirista-1.1910862#.VgkzhWtfH5Q.facebook ).

Terveysviranomaisten arvio vaurioituneista rakennuksista on 30-50%. Meidän kokemuksen mukaan sekin on huomattavan alakanttiin arvioitu.

Tähän perustuu myös kiinteistövälittäjien halukkuus vaatia myyntikohteisiin tasotestattu koira, kauppa käy paljon paremmin, kun tulokset ovat huomattavasti kauniimpia kauppoja ajatellen. Me uskomme tämän kuplan puhkeavan lähitulevaisuudessa. Ja se ei todellakaan tee hyvää homekoirien maineelle.

Meillä on homekoirien tasoa testattu jatkuvan asiakas seurannan kautta jo 14 vuotta. Saamme jatkuvasti asiakkailta palautetta viestien, kuvien ja laboratoriotestien muodossa faktana, mitä koirat ovat käytännössä näyttäneet ja mitä rakenteista on sen jälkeen löydetty. Ja sen perusteella tiedämme varmasti, että näytöt ovat luotettavia. Me myös vaadimme, että koirat näyttävät pienetkin määrät hometta, jos sitä rakenteissa on. Samoin niiden on näytettävä kasvustojen laajuus, että jatkotutkimukset ja remontit pystytään suunnittelemaan tarpeeksi kattaviksi. Iso osa asiakkaistamme on hyvin herkistyneitä ja heidän terveytensä reagoi pieniinkin määriin kasvustoja. Jos lähtisimme vaatimaan koiriltamme vähemmän, pettäisimme allergiset ja altistuneet asiakkaamme.

Taina ja Jouni Lamminmäki

Homekoira Team Oy

homekoirien tasotestaus, virallinen tasotestaus