Vanhojen talojen purueriste on asia, joka jakaa ihmisten mielipiteitä puoleen ja toiseen hyvin voimakkaasti. Se on myös kaikkein salakavalampia eristemateriaaleja mikrobien kannalta, koska yleensä siinä ei silmin näy mitään vauriota eikä kasvustoja. Asiaa hankaloittaa myös se , että rakenteita avattaessa, purut ovat lähes aina rutikuivia. Lähes kaikki remontoijat pitävät kuivaa purua aina hyvänä ja se jätetään rakenteisiin. Jos näin tehdään, siitä pitäisi varmuuden varalta ottaa aina ensin näyte, ja varmistaa sen puhtaus.
Jos ajatellaan purun historiaa, kuinka se on vanhempiin taloihin päätynyt. Puru tulee aina tuoreen puun sahaamisesta joko sahalta tai kenttäsirkkelissä. Valmistuessaan se on aina tuoretta puuta eli kuivaamatonta kosteaa puuta. Suurin osa purutaloista on tehty viime vuosisadalla ennen ja jälkeen sotien. Ajatellaan sitä tuoretta purukasaa ulkona, silloin niitä ei suojattu (ei ollut pressuja olemassakaan). Se oli täysin säiden armoilla, jos oli tuuria niin paistoi, jos ei niin satoi ja se kastui lisää. Siihen aikaan ei ollut myöskään mitään keinoja kuivattaa purua muuten kuin lapiolla kääntelemällä, en usko monenkaan niin tehneen. Jos kukaan on tuoretta purukasaa läheltä nähnyt, jo muutamassa päivässä se alkaa höyryämään ja kun käden laittaa pinnan ale, kasa on ihan kuuma. Siellä alkaa kompostoituminen käymään todella nopeasti. Kun rakentaja sitten on sahalta hakenut kuorman purua uuden talonsa eristeeksi, se kipataan työmaan pihaan, sitä ei voida suojata maakosteudelta eikä yläpuolelta tulevalta kosteudelta (koska edelleenkään ei ole pressuja keksittykään). Kasa odottaa jälleen säiden armoilla, kunnes talo alkaa edistymään niin, että sitä aletaan lapiomaan talon rakenteisiin… kosteana. Seinissä se pakataan hyvin tiiviisti, ettei sinne pääse muodostumaan kylmiä kohtia, laitettaan usein vielä hiekkaa painoksi yläpuolelle. Kuivuminen tiivistyksen jälkeen voi kestää hyvin kauan, ja koko sen ajan mikrobeilla on siellä kosteutta ja lämpöä muhia ja levitä.
Talon eristys sitten vuosien ja vuosikymmenten kuluessa kuivuu, kasvustot saattavat mennä lepotilaankin, ainakin kuivissa välipohjissa, mutta ulkovaipassa ne yleensä elää jollain asteella. Ulkoilman ilmankosteudesta kasvustot saavat riittävästi kosteutta pitääkseen elintoimintojaan yllä, vaikka olosuhteet muuten pitävät purun rakennekuivana.
Tämän kertomuksen tarkoituksena on herättää ihmiset ajattelemaan, että se vanha hyvä puru ei aina välttämättä ole ihana terve hengittävä eristemateriaali. Talossa ei ole tarvinnut koskaan olla vesivahinkoa ja silti puru voi olla ollut saastunut ihan rakennuksen rakentamisesta alkaen.
Kutterinlastu on sitten ihan eri asia. Se on alkuaan tehty kuivatusta puusta höyläämällä ja jos onni on ollut myötä ja kuljetus ja eristysvaihe on tapahtunut poudalla, eriste on voitu saada täysin kuivana rakenteisiin.