Mikrobivaurioituneita rakennuksia testaillaan hyvin monenlaisilla testeillä, otetaan ilmanäytteitä, sivelynäytteitä, materiaalinäytteitä, toksisuusnäytteitä ja niitä tutkitaan viljelemällä, mikroskooppitutkimuksilla ym. Kaikki antavat suuntaa antavia tuloksia, enemmän tai vähemmän totuudenmukaisia. Riippuen aina mistä, milloin ja kuka ne on ottanut, ja valitettavasti mitkä tulosten intressit ovat. Kaikkien näytteiden tuloksia saadaan muuteltua halutun suuntaisiksi, jos tilaaja niin toivoo. Lisäksi vaikuttaa näytteiden ottajan ammattitaito, ja hänen yleinen asennoitumisensa mikrobivaurioihin ja niiden mahdollisiin sijainteihin.
Laboratorioiden viljelyistä tulevat tulokset eivät aina ole kiveen kirjoitettuja. Meillä on ollut asiakkaita, jotka ovat lähettäneet tunnettuun ja paljon käytettyyn labraan silmin nähden homeista kuivaa rakennusmateriaalia, tulos oli puhdas, ei vauriota. Asiakas soitti perään, että miten tulos voi olla mahdollinen?? Laboratorion vastaus oli, että heidän menetelmillään ei saada kuivasta kasvustosta pesäkkeitä viljeltyä ja laskettua. Sitä ei raportissa mainittu, vain maininta puhdas… annettiin asiakkaalle väärää turvallisuuden tunnetta rakennuksen mikrobivauriotilanteesta!
Yleisesti laboratorioista tulevien tulosten raja-arvoista. Ne ovat ihmisten määrittelemiä numeroita, jotka eivät takaa, että rakennus on mikrobeiden suhteen terve asua. Labratulokset kertovat vain homekasvuston pesäkkeiden lukumäärän pieneltä alueelta, mistä näyte on otettu. Jos näyte on otettu muutaman kymmenen senttiäkin päävaurion sivusta, tulos ei kerro vaurion vakavuudesta totuutta. Eräs asiakkaamme otatti ammattilaisella vanhan kylmiön edustalta näytteen, näyte oli kuivaa materiaalia. Tuloksena oli satoja tuhansia pesäkkeitä homeita. Tutkija ei uskonut tulosta (koska vaurio oli kuiva) vaan otti 30cm päästä toisen näytteen, tulos oli miljoonia homepesäkkeitä. Sekin tutkija oli sitä mieltä, että kuiva kasvusto ei voi olla terveydelle haitallinen, eikä suostunut alkamaan korjaamaan vaurioitunutta aluetta… hän antoi asiakkaalle väärää turvallisuuden tunnetta asiantuntijan maineellaan. No, tutkija vaihtui ja vaurio on nyt korjattu.
Kun ihminen on altistunut ja / tai sairastunut homemikrobeista, labratuloksien määrillä ei ole hänen terveytensä kannalta mitään merkitystä. Hyvinkin pienet kasvustojen määrät voivat päästää ilmaan paljonkin itiöitä ja aineenvaihduntakaasuja, jos kasvustoa ärsytetään jatkuvasti. Ärsytykseksi riittää kosteuden loppuminen (kuivatus vauriokohdassa), ruuan loppuminen, lämpötilojen ja ilmanpaineiden vaihtelu (rakennusten ulkovaipat) sekä mekaaninen pitely (ei vaihdeta tarpeeksi laajalta alueelta materiaalia). Korjattujen rakennusten suurin vaara onkin juuri vajaat korjausalueet ja niiden kuivattaminen, jonka seurauksena jäänyt kasvusto aktivoituu. Tälläisesta tilanteesta meillä on paljon asiakaskokemuksia. Yleisimmät ovat vesivahinkojen seurauksena olleet liian suppeat korjaukset. Kylpyhuoneiden ja keittiöiden vesivahingot, joita vakuutusyhtiöt ovat korjanneet kostuneiden alueiden alueelta usein onnistuneesti. Vanhoissa taloissa vaurioalue usein on kastunutta aluetta huomattavasti laajempi, kun rihmastot ovat levinneet kuivassa materiaalissa niin pitkälle kuin esteettä ovat päässeet. Esimerkiksi sädesienihän ei tarvitse vettä kuin yhdestä kohtaa ja leviää kuivaa materiaalia pitkin niin pitkälle kuin se helposti pääsee. Leviämiseensä se kuljettaa rihmastojaan pitkin itse kosteutta vaurioalueelta.
Sama tilanne on tullut usein esiin kattovuotojen kohdalla. Ennenkuin vaurio huomataan, vettä on tullut yläpohjaeristeisiin yleensä pidemmän aikaa tihkuttamalla. Ennekuin vesi tulee katosta läpi, eristeet ovat imeneet uskomattoman paljon vettä itseensä. Korjaus yleensä tehdään paikallisesti vaihtamalla märät eristeet pois. Vaurio on kuitenkin vuosien saatossa levinnyt lähes aina kuiviinkin villoihin laajalle alueelle. Näitä meidän homekoirat näyttää paljon. Yläpohjavaurioissa tutkijat ja osa homekoirien ohjaajistakin (joiden koirat ei näytä ylänäyttöjä), antavat kaikkein eniten väärää tietoa asiakkaille, että ilmanpaineet estäisivät mikrobeiden tulon huoneilmaan, joten yläpohjavauriot eivät aiheuttaisi terveysongelmaa. Tieto on väärä ja antaa väärää turvallisuudentunnetta asukkaille. Meillä on paljon asiakkaita, jotka ovat homekoiriemme käynnin jälkeen korjanneet yläpohjavauriot ja sen seurauksena on rakennusten ilmanlaatu huomattavasti parantunut. Samoin kun on osassa hajuhaitta kadonnut kokonaan (edellyttäen että rakennus muuten on ollut kunnossa).
Ilmanäytteiden uskottavuus on jo kauan tiedostettu hyvin epävarmaksi. Näyte otetaan ilmasta pumppuun imemällä ja jos on esim. tuuletettu ennen näytteen ottamista, näyte on yleensä puhdas. Lisäksi on otettava huomioon, että homeet eivät päästä itiöitä tasaisesti huoneilmaan, vaan pöläyttävät niitä oman rytminsä mukaan silloin tällöin. Jos itiöpölähdys on tapahtunut esim. yöllä ja ilmanäyte otetaan iltapäivällä, on epätodennäköistä, että itiöpiteisuudet ovat silloin ilmassa isot. Sädesieni usein ei näy ollenkaan. Jos sädesienen vauriokohta on lattianrajassa, sen painavat itiöt eivät välttämättä koskaan nouse 1,5 metriin, mistä näyte usein otetaan. Jos taas ilmanäytteestä löytyy isompia pitoisuuksia, on tilanne rakennuksessa yleensä tosi paha. Ilmanäyte ei kerro vaurion sijaintia. Ilmanäytteitä harrastavat etenkin taloyhtiöt, ja he vetovat korjausten tarpeettomuuteen ilmanäytteiden tulosten perusteella luvattoman paljon. Ilmanäyte on yleisin keino saada rakennuksesta ’puhdas’ paperilla ja se aiheuttaa paljon väärää turvallisuudentunnetta asukkaissa.
Laskeumanäytteet maljoille kertovat hieman enemmän. Nehän keräävät itiöitä useamman päivän ajan, jolloin tuloksesta voidaan päätellä jo jotain. Laskeumanäytekkään ei kerro vaurion sijantia, itiöt saattavat leijua maljoille kauempaakin.
Materiaalinäytteet ovat sitten luotettavin mittari pesäkkeille ja suvuille, jos labra ja näytteen ottaja ovat osaavia ja näyte otettu oikeasta paikasta. On vain muistettava, että pesäkkeiden lukumäärä ei kerro niistä ilmaan lähtevien itiöiden ja aineenvaihduntakaasujen määrää!
DNA ja mikroskooppi tutkimuksista en osaa sanoa, niistä tullut tieto asiakkailta meillepäin on ollut melko sekavaa.
Toksisuusmittauksia teimme itsekkin vuoden verran. Ajatus siinä on hyvä, eli pölynäytteestä katsotaan ilmaan pääsevän toksisuuden terveyshaittaraja. Meidän kokemuksemme mukaan tulokset rakennuksen vaurioituneisuuden, homekoiratutkimuksen, aistinvaraisten huomioiden ja asukkaiden sairastavuuden kanssa ei mennyt toksisuustulosten kanssa liian usein ollenkaan yhteen. Ja sen aiheuttama väärä turvallisuudentunne oli meidän moraalin kanssa suuressa ristiriidassa.
Mutta kaikkein pahin tutkijaryhmä on herra ja rouva nenät (heillä on usein myös röngten katse). Heidän ei tarvitse ottaa mitään näytteitä. Usein he vetävät vielä viimeisen nortin ennen sisääntuloa, tekevät silmämääräisen katselmuksen tutkittavissa tiloissa ja toteavat asukkaan oireiden olevan korvien välissä. Asunnossa ei haise miltään, enintään heidän mielestään koiralta tai kissalta ja pölyäkin on niin paljon, että oireet johtuvat siivoamattomuudesta. Ja kun he ovat tehneet näitä hommia niin paljon, he kyllä tietää. Heiltä löytyy usein isännöitsijän titteli, valitettavasti näitä on paljon terveystarkastajissakin ja sitten ’sisäilmaasiantuntijoissa’, jolla ei olekaan mitään koulutusta asiaan, mutta he ovat ottaneet kivan tittelin käyttöönsä. Heidän tutkimuksensa antavat todella paljon väärää turvallisuudentunnetta, mikäli asiakas heitä uskoo.
Ja sitten on homekoirat. Homekoiria on nykyään paljon ja kaikenlaisia. On homekoiria, jotka näyttävät hyvin, lahjomattomasti, kuivat ja kosteat vauriot, ylhäältä ja alhaalta. Sitten on niitä, jotka eivät näytä kuivia kasvustoja lainkaan (isännöitsijöiden ja kiinteistönvälittäjien lemppari tutkijoita 😉 ), ja sitten niitä jotka ei näytä lainkaan ylänäyttöjä ja niiden ohjaajat hokevat samaa mantraa, ettei ylhäältä voi ilmanpaineiden takia tulla mitään huoneilmaan. Tasotestaus ei kerro homekoiran näyttöjen laadusta mitään, tai kertoo se sen, että se löytää ihmisen piilottamat yksittäiset näytteet, ei muuta. Sitten on ne ohjaajien asenteet ja pähkäilyt, mitä koiran sitten pitäisi näyttää. Sellaisia ei meidän mielestä pidä lainkaan ajatella. Asia on hyvin mustavalkoinen, homekoiran kuuluu näyttää rakennuksesta kaikki mikrobivauriokohdat, olkoon ne missä vain, ylhäällä, lattiassa tai seinissä ja olkoon niitä sitten paljon tai vähän. Piste, sen asian kanssa ei pidä lähteä ohjaajan päättelemään mitään. Koska tilanne on tällähetkellä erittäin sekava homekoirarintamalla, osa koirakoista antaa surutta paljon väärää turvallisuudentunnetta asiakkailleen. Ja se on meistä hyvin edesvastuutonta!!
Aina kun homekoira näyttää jotain, näyttöön on syy. Se voi olla hyvin pieni vaurio tai se voi olla laajavaurio. Mutta aina se kannattaa tarkistaa osaavalla tutkijalla. Homekoira ei näytä turhaan mitään ja sen näyttämät aineet ovat aina terveydelle haitallisia. Kaikki ihmiset eivät niihin reagoi, mutta osalle ne ovat todella pahoja myrkkyjä.
Hyviä tutkijoita kuitenkin löytyy!! He osaavat lukea taloa, sen riskirakenteita, homekoiraraporttia, labranäytteitä, kuunnella asiakasta ja tehdä oikeita päätelmiä syiden ja laajuuden päättelemiseksi. He käyttävät tarvittavia labratuloksia omien päätelmiensä tukemiseksi. Osaavat tehdä oikeat johtopäätökset ja korjaussuunnitelmat. He ovat harvassa, mutta heitä kannattaa odottaa, hyvällä tutkijalla on aina jonoa 🙂
home, homekoira, homenäyte, hometutkimus, ilmanäyte, isännöitsijä, kuivatus, laboratorio, materiaalinäyte, mikrobinäyte, näyte, sädesieni, terveystarkastaja